Pyykkipäiväkirjan kirjoittaja on kahden teinin äiti, jonka elämää värittävät höpsö koira, sisarusten lapset sekä moninainen ystävien ja sukulaisten joukko.

Arkeen kuuluu oman yrityksen töitä, liikuntaharrastuksia, mökkielämää ja lisäksi ainainen pyrkimys saada pidettyä koti siistinä ja pyykkivuori hallinnassa.

30.11.2018

Jouluruuhka

Onkohan kukaan koskaan sanonut ääneen ”Rakastan ruuhkia”? Kokeilin tätä ensimmäisen kerran tänään eikä oikein sopinut suuhun. Tunnistettavampia ja tutumpia tuntemuksia on sen sijaan ollut hikoilu sisällä paksussa talvitakissa, itsesyytökset huonosta ajanhallinnasta, perhedynamiikan tiivistymistä ja toki lankeamista turhiin tavaroihin. Voisi jopa sanoa että jouluruuhka-allergiani on niin paha, että olen vuosien varrella muokannut viimetippaminästä aikaisen jouluvalmistelijan. Hopi hopi, hommiin siis!

Paras tapa ruuhkan välttämisessä on ollut tehdä lista. Olitpa listaihmisiä tai et, kehotan että teet joka tapauksessa listan. Listaa kaikki ne asiat, joita joulunvalmistelut vaativat. Tämän tehtyäsi asenna aivosi joustavan ajattelun asentoon ja käy lista uudelleen läpi. Poimi sieltä lisää niitä asioita, joita voit tehdä vaikkapa jo tänään tai joka tapauksessa reilusti ennen joulua. Mitä tuli poimittua? Minä lisäsin tänä vuonna varhaisten askareiden listalle mattopyykin. Ainoa ratkaistava asia oli laitanko puhtaat matot suoraan pesun jälkeen lattialle vai annanko niiden olla rullalla jouluun saakka. Vai laitanko kenties sijaismatot. Nautin siitä, kuinka ihanaa oli painiskella tällaisten kysymysten äärellä sen sijaan, että pohtisin missä mattoni jynssään, kuivatan saati että kuinka jaksan niitä nostella. Mattopyykkäys kaksnelosella tekee kyllä elämästä helpompaa.


Pyykkipäiväkirjan muistilista

 
Suhteeni joulutekstiileihin on ollut hieman kahtia jakautunut ja joskus kokeilin karsia tekstiilien vaihdon jouluvalmisteluista. Palautetta tuli yllättävältä suunnalta, kun silloin 12-vuotias poikani valitti joulutunnelman puuttumista: ”Miksei meillä ole laitettu mitään joulua? En pääse fiilikseen, vaikka joululoma alkaa jo huomenna.”. Tuon jälkeen ovat joulutekstiilit kuuluneet ajoissa tehtävien jouluvalmisteluiden joukkoon. Tunnelmaa luovat joulutekstiilitkin voi jo ottaa esiin ja tarkistaa niiden siisteyden. Mikäli vaihdat jouluksi verhot, tyynynpäälliset, matot ja liinat, kannattaa joulun alta varastoon lähtevät tekstiilit ottaa samalla mattopyykkireissulla pesulalle mukaan. Pesu ja rumpukuivaus ottavat tunnin verran ja sinä aikana ehtii hakea kaupasta vaikkapa pidempään säilyvät joulun ruuat ja raaka-aineet. Pesulalla käynnin voi toki ottaa myös ihan vaikka päiväunien kannalta tai vaikka selailla joulupukkipalvelua.

Ajoissa toimien välttää ruuhkien lisäksi myös turhien tavaroiden ostelun, ylihinnan maksamisen ym. hätäratkaisut. Verkkokauppatilauksetkin voi pistää vetämään siitä pesulan penkiltä käsin. Nykyaikainen ’multitasking’ –tyyppi voi siis helposti pyykkäillä, suunnitella, shoppailla ja ottaa päälle huilitauon. kaksnelosessa.

Koneiden työskennellessä sain lahjalistan äärellä oivalluksen! Toisille tuttaville annan tänä jouluna etukäteisjoululahjan ja hoidan heidän mattopyykkinsä kotoa noutaen ja puhtaat matot jouluksi palauttaen. Ystävien ilahtuneet kasvot mielessä, puhtaat matot ja pyykit autossa ajelin kotiin. Taas oli tullut otettua yksi askel jouluruuhka-allergian ehkäisemiseksi. Jouluvalmistelut alkavat todellakin olla jo nautinnon puolella ja joulumieli kulkee mukana kaikissa askareissa. Hoidahan sinäkin pyykkihommat ajoissa ja nauti jouluvalmisteluista!


26.10.2018

Pörheitä untuvia

Talvirenkaiden vaihdon aikoihin on aika huolehtia myös itsensä ja perheensä suojaaminen kylmältä. Talvi on yllättänyt minut lähes joka vuosi, eikä niinkään liikenteessä kuin talvivaatteiden esiin kaivamisen osalta. Hanskat, pipot ja kaulaliinat ovat vielä jossain varaston perukoilla siinä vaiheessa, kun ensimmäiset pakkasaamut shokeeraavat saapumisellaan. Joka vuosi itsesuojeluvaisto koettaa kivenkovaan väittää, että kylmästä ei kerta kaikkiaan voi selviytyä vaan parasta olisi pysyä sisätiloissa tai muuttaa pysyvästi etelään. Onneksi untuvapeittojen ylellisyys ja suloinen lämpö tekee talven kylmyydestä lähes mieluisan ja kovaankin pakkaseen tuntuu turvallisemmalta lähteä muhkeaan untuvaan kietoutuneena.

Tänä syksynä en aikonut antaa talven yllättää minua. Kaivelin varastosta ajoissa untuvat esiin. Vaan eivätpä kovin kuohkeilta tuntuneet nuo viime kevään kiireessä suoraan käytöstä varastoon tuupatut untuvaiset. Takki oli kylläkin jo kertaalleen ennen varastointia pesty, mutta yllätyskylmät houkuttivat ottamaan sen vielä käyttöön. Peitotkin olivat käyneet pesussa, mutta iso vierasmäärä sitten tuli yökyläilemään ja kaikki peitot tarvittiin käyttöön. Sitten käytön jälkeen kiireessä lyttäilin takit ja peitot johonkin mahdollisimman pieneen tilaan ja varastoon.

Peittopussin avatessani ja ensimmäisen peiton ulos heilauttaessani sain silmilleni aimo pilven untuvia. Hupsista, untuvat lentelivät komeasti karkumatkallaan! Vaan olipa onni, että peiton rikkoutuminen kävi ilmi tässä kohtaa, eikä vaikkapa sen pyöriessä jo pesukoneessa tai kuivausrummussa. Olisi ollut hivenen noloa soittaa pesulan asiakaspalvelunumeroon ja raportoida untuvia täynnä olevasta koneesta. Löysin peitosta pienen sauman ratkeaman. Kävin samalla läpi untuvatyynyjenkin saumat ja kankaat ja vahvistelin katkenneiden lankojen kohdalta saumoja muutamilla tikkauksilla. Ymmärsin, etten aiemmin ollut ollenkaan tarkistanut saumojen kuntoa tai muutenkaan untuvaisten päällyskankaiden tilannetta. Tuo toimenpide pitääkin ottaa listalle ja tehdä tarkistus aina ennen peittojen pesua.

Vahingosta viisastuneena kävin myös untuvatakkimme huolella läpi. Mahdollisia reikiä bongaillessa tulin huomanneeksi kaulusten ja hihansuiden hyötyvän tahranpoistokäsittelystä ennen pesua. Taskun suut ja helmat käsittelin myös hieromalla niihin sappisaippuaa. Se ehtisi hyvin vaikuttaa pinttyneeseen likaan ennen varsinaista pesua.

Aioinkin napata kaikki untuvaiset kauppareissulla mukaani ja viedä Kaksneloseen pyörimään. Olin oppinut, että siellä untuvaohjelma annostelee vähemmän pesuainetta ja tekee useampia huuhteluita. Ennen itsepalvelupesulan tuloa elämääni en ollut ymmärtänyt miksi untuvaisille pitäisi olla oma pesuohjelmansa. Sellaisen pesun jäljiltä untuvat tulevat hyvin pestyiksi ilman, että niihin jää pesuainejäämiä. Lisäksi kuivatus onnistuu Kaksnelosen isoissa rummuissa täydellisesti. Aiemmin oli kuivatellut untuvatakkiani saunan lauteilla käännellen ja puistellen sitä aina välillä. Noista toimista huolimatta takki jäi aina jotenkin surkean lättänäksi. Peittoja ja tyynyjä oli astetta helpompi möyhiä, mutta ei niistä koskaan ollut sellaisia tullut kuin mitä olen nyttemmin pesulan kuivausrummuista kaivellut. Sieltä saa ulos puhtaita, pörheitä untuvia, jotka tulevat ihanasti ihmisen ja talvipakkasen väliin maailman karuudelta suojaamaan. Tänä vuonna ei talvi pääse yllättämään. Meillä on naulakossa ja sängyissä valmiina pörheitä untuvia!

Muistilista untuvatakin pesijälle

  • Tarkasta takin pesuohjeesta oikea pesulämpötila
  • Tyhjennä taskut
  • Tarkista kankaan kunto ja korjaa mahdolliset repeämät ja ripustuslenkki
  • Sulje vetoketju ja taskut pesun ajaksi
  • Levitä pinttyneeseen likaan ja tahroihin tahranpoistoaine jo kotona
  • Valitse pesulassa untuvaohjelma
  • Kuivata takki täysin kuivaksi kuivausrummussa

30.09.2018

Pyykkivuorikiipeilijä

Eräänä alkusyksyn päivänä palailin työkeikalta kotiin. Eteisessä minua olivat vastassa kasa sukkia, koiran pyyhe, kuraiset ulkoiluvaatteet ja naulakosta isoon kassiin pesua ja varastointia varten nakatut kesätakit. Huhhuh! Edeltävät viikot olivat olleet varsin toimintarikasta aikaa ja koko ajan taustalla takana kasvanut pyykkivuori oli ehtinyt kasvaa ennätyksellisiin korkeuksiin. Hiki nousi pintaan ajatellessani pyykkivuorelle kiipeilyä kotioloissa, vaihe vaiheelta, koneellinen kerrallaan ja kaiken tuon vuorellisen kuivattamista kerrostalo-olosuhteissa syyssateiden aikaan. Seuraavana vastaan kävellyt teini moikkasi ja huuteli olkansa yli iloisesti: ”Ooks vähän kiree?”. Sisälläni tuntui kuohuvan purkautumista vailla oleva tulivuori, mutta aikuinen minussa valitsin ottaa tilanteen hallintaansa. Nyt tarvittiin pyykkivuorikiipeilyn taitoja! Vuorikiipeilijän on ensisijaisesti varmistettava oma ja toisten turvallisuus, tässä tapauksessa psyykkinen sellainen. Riittävä hapenottokyky on olennainen. Vuoren valloittamisessa onnistumisen edellytys on yksityiskohtainen suunnitelma ja oikea varustelu – siispä toimeen!

Ensimmäisenä päätin valita pyykkäysvaihtoehtojen joukosta nopeimman ja keveimmän mahdollisen ratkaisun. Kotioloissa vuoren valloitus ottaisi tunteja ja taas tunteja sekä lukuisia käyntejä kuivaushuoneella. Kaksnelosella saisin ladattua koko vuoren kerralla koneisiin, käytyä kaupassa koneiden pyöriessä ja niiden siirryttyä kuivausrumpuihin voisi vaikkapa ihan istua ja huilailla. Reilussa tunnissa olisi siis koko vuori kadotettu ja valmiina kaappeihin laitettavaksi. Valinta oli lopulta helppo: itsepalvelupesula ja sen myötä loppuilta vapaata.

Päätin helpottaa toimintaa pesulalla panostamalla perusteellisiin esivalmisteluihin. Pyykkivuoren äärellä tulee helposti oikaisseeksi tämän esivalmisteluvaiheen yli ja siitä saa maksaa sitten jälkikäteen. Nyt kaikki ajan ja vaivan säästäminen oli tarpeen, joten valitsin panostaa pyykkimme esikäsittelyyn muutoinkin kuin tahranpoiston osalta. Sitä mukaa kun lajittelin pyykkejä värien ja pesulämpötilojen mukaan omiin kasseihinsa, hoidin samalla tahranpoistot, taskujen tarkistamisen, nappien ja vetoketjujen sulkemisen, vyönauhojen solmimisen tai poistamisen sekä farkkujen nurinpäin kääntelyn. Nyt saisin kunkin pesukoneen täytettyä suoraan yhden kassin sisällöllä.

Tiedättekö ne salakavalat öljytahrat, joita pesun jälkeen löytyy puhtaaksi kuvittelemistasi vaatteista ja pöytätekstiileistä? Jotkut kehuvat poistavansa öljytahroja lakkabensiinillä. Epäröin noin tiukkojen aineiden käyttöä ja valitsin siirtyä hellävaraisempiin keinoihin. Sappisaippua on luottotuotteemme ja sen tiesin useimmiten toimineen öljytahroihinkin. Nyt sitä vain en ollutkaan käsillä, eikä liioin nestemäistä pyykinpesuainetta. Turvauduin niiden sijasta tunnetusti tehokkaaseen rasvan poistajaan eli käsitiskiaineeseen. Muistin hiljattain lukeneeni parhaaksi Pirkka-niksiksi valitun keinon rasvatahrojen poistoon. Idea oli sekoittaa käsitiskiaineeseen leivinjauhetta ja sehän piti nyt tietenkin testata ihan käytännössä. Hieroin sekoittamaani massaa hetkeksi tahralle, annoin vaikuttaa muutaman minuutin, lisäsin hivenen vettä ja hieroin kangasta tahra-alueelta ja lopuksi huuhdoin tahrakohdan runsaalla juoksevalla vedellä. Näytti toimivan! Muutakin öljyä pyykistä löytyi. Olin öljynnyt polkupyörän ketjut ja siinä samalla sitten housunikin. Öljy mikä öljy eli käsitiskiaineseosta siis housuillekin, päälle hierontaa ja kunnollinen huuhtelu.

Huuhdellut housut nakkasin pyykkikassiin saamaan sitten vielä peruspesut. Tuntui taika-aine toimivan vaativammassakin tahranpoistossa! Käsitiskiainetta käytettäessä on vain erittäin tärkeää muistaa perusteellinen huuhtelu, sillä sen runsas vaahtoaminen ei tee hyvää pesukoneille. Oikein käytettynä aine on kuitenkin oiva tahranpoistaja ja hätäapu rasvaläikkien poistamiseen tuoreeltaan vaikkapa juhlissa.

Eräästä puserosta olikin näköjään vielä jäänyt huomaamatta pieniä veritahroja. Isommat oli tuoreeltaan huuhdottu kylmällä vedellä. Nuo kuivaneet pikkutahrat olisin normaalisti käsitellyt sappisaippualla, mutta sen puuttuessa kostutin ne kylmällä vedellä ja laitoin niiden päälle sitten loput käsitiskiaineen ja leivinjauheen sekoituksesta. Annoin massan vaikuttaa hetken tahrojen päällä ja hankailin niitä sitten hetken välillä vettä lisäten ja lopuksi kunnolla huuhdellen. Mahtavaa, niksi toimi veritahroihinkin!

Pyykit olikin sitten esikäsitelty ja oli aika huudella teinit kantamaan lastia autoon. Ilmeisesti aiemmin kotiin saapuessani kireäksi havaittu olemukseni oli tehnyt vaikutuksen ja jälkikasvu tarjoutui jopa tulemaan mukaan kaksnelosen keikalle. Porukalla touhuten saimmekin kassimme yhdellä kertaa sekä autoon että autosta pesulalle ja nopeasti myös koneisiin. Koneiden aloitettua työnsä lähetin teinit ruokakauppaan.

”Mitäs ite meinaat? ”

”Pidän yllä maailmanrauhaa. Uskokaa vaan, tästä hyödytte tekin.”

Koneiden hyristessä ja teinien hoidellessa kauppa-asioita istuin huokaisten tuolille, suljin silmäni ja tunsin itseni kerrassaan mainiosti onnistuneeksi vuorikiipeilijäksi. Voisin ansaitusti hetken nauttia omasta rauhasta ensin pesujen ajan ja sitten vielä kuivausrumpujen kuivatessa pyykkejä viikkausvalmiiksi. Aika hyvin suunniteltu vuoren valloitus, ajattelin ja rentouduin pesulan tuoliin koneiden hyristessä ja tehdessä työtä puolestani.


27.08.2018

Kuivat matot, parempi mieli

Mattopyykkipäivä oli alkamassa! Ainoa perheessämme mattopyykkipäiviä vastaan protestoiva oli koiramme Isla, joka jäi mököttämään eteiseen. Isla oli suhtautunut nihkeästi lempimattonsa pois vientiin viimeiseen asti, milloin maaten ja milloin maton päällä istuen omaisuuttaan suojaten. Kyseessä on suuri saksanpaimenkoiran ja kaukasiankoiran sekoitus, joten kyseessä oli hienoinen ponnistus. Toisaalta Isla taitaa olla meistä kaikista eniten innoissaan myös puhtaan maton palautumisesta lattialle. Se pyörähtelee suuresta koostaan huolimatta ketteriä piruetteja, hyppelee ilmaan, kieriskelee ja joskus taipuu kuperkeikan tapaisiinkin juhliessaan mattonsa paluuta olohuoneen lattialle.

Matto odotti kuitenkin nyt autossa esikäsiteltyinä ja rullattuna, lattiat oli imuroitu ja pesty kuin odottaen puhdasta mattoa niitä taas koristamaan. Termospullossa oli tuoretta tummapaahtoista, elokuinen sunnuntai oli pyykkipäivää varten mitä mainioin. Mieli oli iloinen ja mukaan lähdössä oleva teinineitikin näytti myötämieliseltä. Asetelma oli täydellinen.

”Mikä tää säkki täällä takapenkillä on?”. Ai niin, otin mökiltä myös kaikki pikkumatot mukaan. Ajattelin, että ne voisin tuoda tänne ulos pyykkinarulle pesun jälkeen. Samalla muistin edellisen narulle kuivamaan laittamani pyykkisatsin olevan vielä taloyhtiön kuivaushuoneessa. Se oli päätynyt sinne, kun kesän neljäs ulkokuivatuskeikka sai aikaan kesän neljännen sateen ja päädyin pikapikaa siirtämään ne kuivaushuoneeseen. Muistin yhtäkkiä aamulla taloyhtiöltä saamani sähköpostin otsikon Mikä naapurissa ärsyttää? ja arvelin joidenkin palautteiden tulevan koskemaan naapureita, jotka jättävät pyykkinsä kuivaushuoneeseen. Julkinen anteeksipyyntöni tulkoon siis esitetyksi tässä. Minä vain yksinkertaisesti unohdan ne sinne! Se siitä ja pyykille.

Saimme auton näppärästi parkkiin ihan oven viereen. Tyttäreni kipaisi hakemassa kaksnelosesta parit kärryt ja alkoi nostella mattorullia kyytiin. Kun matot sitoo narunpätkällä tai teipinpalalla käy niiden kuljetus aika kivasti. Tyyli on tosin vapaa, muistelen ensimmäistä käyntiäni jolloin usean autolla käynnin myötä sain aikaan pesulan lattialle vaikuttavan keon mattoja, toinen toistaan suurempia ja mitä ihmeellisimmillä mutkilla olevia. Tästä oppineena narunpätkä kulkee aina autossa mukana.

Pian olivat räsymatot koneissa ja oli aika hemmottelun. Kahvitermari oli luonnollisesti jäänyt kotiin, joten kipaisin läheisestä kahvilasta itselleni kupposen kuumaa ja apurille vitamiinivettä. Nojasin onnellisena varmaan tahtiin rumpsuttavaan mattokoneeseen, joka teki töitä puolestani kahvin tuoksun tulvahdellessa - minä sain vain olla. Mikäli et vielä ole kokenut sitä tunnetta, kun isot mattokoneet jylläävät mattojasi puhtaaksi ja itse voit vain olla kaikessa rauhassa, rentoutua, kuulla omia ajatuksiasi tai tehdä mitä sattuu huvittamaan, suosittelen hankkimaan tämän kokemuksen mahdollisimman pian! Toki toisinaan tulee hoidettua pesujen aikana asioita ja siihenhän tuo taikahetkeni tälläkin kertaa päättyi. ”Tehdään tänään fajitaksia!” Teineillä todellakin on aina nälkä tai ainakin seuraava ateria jo suunnitteilla. ”Käydään tuosta kaupasta nyt tarvikkeet, täs on just hyvin aikaa!”

Kaupassa käynnin jälkeen teini istahti pesulaan tuoliin nauttimaan välipalaansa minun syöttäessäni karvamattoa tasopesukoneeseen. Pesun käynnistyttyä sain havaita yhden uuden tavan viettää aikaa pesulalla: päiväunet!

Vartin päästä koneen luukku laskeutui ja aiempaa huomattavasti kirkkaamman värinen matto köllötti pestynä ja raikastuneena koneen kourussa. Matto rullalle, matkakumppani hereille ja kotia kohti! Auton oven sulkiessa jokin alitajuinen impulssi pysäytti minut ja muistin räsymattojen olevan vielä koneissaan. Siispä takaisin niitä noutamaan. Kun totesin kuivattavani pikkumatot tällä kertaa ulkona sain näpäkän huomautuksen: ”Et vie ulos, alkaa heti taas sataa!” Hyvä on, nostelimme kaikki puuvillamatot kuivauskaappiin varmaan kuivatukseen.  Ajaessamme ulos parkkihallista putosivat ensimmäiset sadepisarat auton tuulilasiin. Teini loi minuun merkitsevän katseen. Myönnetään, kuivauskaappi on paras tapa kuivattaa matot!


25.07.2018

Puhtaiden lakanoiden välissä

Viime viikolla taas tuskailin, kuinka voikaan olla niin hankalaa saada hoidettua niinkin yksinkertainen kotityö kuin lakanoiden vaihto! Veljelleni joskus avauduin nukkuvani toisinaan lakananvaihtopäivänä jopa yön makuupussissa sohvalla, jotta saan jätettyä väliin edes jonkin vaiheen tuosta hyytävän vastenmielisestä askareesta. Veljeni mielestä käytäntöni oli osoitus epänormaalin tason saavuttaneesta laiskuudesta. Siitäkin huolimatta jatkoin hyväksi havaitsemaani käytäntöä, kunnes lasteni syntymät pakottivat muuttamaan toimintamalliani. Esimerkillinen vanhempi tuskin viettäisi sohvaöitä makuupussissa, saati komentaisi lapsiaan toimimaan samoin.

Ystäväni kertoi ratkaisseensa pyykkivuoriongelmat 24 Pesulan käytöllä. Suhtauduin tuohon itsepalvelupesularatkaisuun varsin epäilevästi. Kuinka se, että kuljettaa pyykit kodin ulkopuolelle, voisi mitenkään helpottaa tämän epäemännän askareita? Ystäväni oli kuitenkin niin varman vakuuttunut asiastaan, että valitsin antaa tuolle ontuvan tuntuiselle idealle mahdollisuuden. Syvemmälle kuiluuni tuskin kuitenkaan pääsisin.

Viimein eräänä aamuna vedin kolme syvää hengenvetoa, suoristin ryhtini ja lähdin määrätietoisesti astelemaan kohti ensimmäistä makuuhuonetta. Mätkäytin lattialle suurimman talosta löytyneen kassin ja nakkelin sinne lakanat ja tyynyliinat. Niiden alta paljastuneet peitot ja tyynyt olivat nekin varsin nuhjuisen näköisiä. Mikäli idea toimisi, niiden vuoro päästä pesuun voisi olla ensi kerralla. Sängyn riisumisen jälkeen tunsin itseni jopa hieman tyytyväiseksi; projektihan etenee ja teen jotain mitä kunnollisten ihmisten kuuluukin tehdä!

Ilman kahvia tästä ei kyllä ihminen selviä millään, tuumin. Siispä perkolaattori purputtamaan. Siitä syntyneen äänimaailman siivittämänä siirryin toiseen makuuhuoneeseen ja innostunut tanssahteluni tyssäsi siihen paikkaan. Tyttäreni tyynyfriikkiys oli näköjään vakavasti pahentumaan päin. Sängystä löytyi yhteensä kahdeksan tyynyä! Tunnistin päällimmäiset uusimmiksi vierastyynyiksemme, jotka hän oli siis käynyt pihistämässä vaatehuoneesta. Valitsin olla jäämättä kiinni tyttäreni omituiseen taipumukseen ja jatkoin askareitani. Lopulta kun kaikkien talon sänkyjen petivaatteet oli kuorittu pois, oli aika lorauttaa kahvi termariin ja hurauttaa sinne kaksneloselle.

”Nämä eivät voi mahtua noihin koneisiin”, ajattelin seisoessani kaksnelosessa pesukoneen edessä ja epätoivon hiipiessä mieleeni. Tämä ei sittenkään tainnut olla viisas ajatus. Lapoin pyykkejä koneeseen ja aloin jo epäillä niiden päätyvän jonkin rummussa olevan aukon kautta pesulan takatilaan, niin paljon tavaraa tuntui sisään uppoavan. Täyttöaukon lisäksi muuta reikää ei kuitenkaan löytynyt. Osasin jopa laittaa koneen päälle ja katselin pian pyykkien pyörimistä iloiten samalla omasta aikaansaavuudestani. Saatan sittenkin olla emäntäainesta! Nyt voisi käydä kaupassa tai itse asiassa mieluummin olla käymättä. Minullahan olisi puoli tuntia aikaa juoda kahvini rauhassa! Hörpin höyryävää kahvia ja istuin lukemaan uutisia kännykästäni. Laitoin ystävälleni kuvaviestin lakanapyykistäni ja kiitin ideasta. Pian tulikin aika siirtää pyykit kuivausrumpuihin pyörimään. Hetken harkitsin lähtöä puolen tunnin reippaalle kävelylle, mutta päädyinkin rentoutumaan ja sulkemaan hetkeksi silmäni.  

Heräsin siihen, kun joku kosketti olkapäätäni. ”Onks noi sun pyykit tuolla kuivurissa? Taitavat olla jo valmiit. Voisitko ottaa pois, niin saisin omani sinne?”

Voi apua, niin komea mies ja minulla valui univesi suupielestä! Kuivasin suupieleni, nakkasin kuivat, puhtaat pyykit kasseihin ja luikin säkkeineni autolle. Kotona sain petivaatteet suoraan käyttöön. Seuraavalla kerralla mukaan pesulalle lähtisivät myös peitot, tyynyt ja petareiden päälliset. Ystäväni oli ollut oikeassa: Kaksnelonen ratkaisi lakananvaihto-ongelmani! Sen komean miehen hymy mielessäni nukahdin tyytyväisenä puhtaiden lakanoideni väliin.


25.06.2018

Hoida tuoreeltaan!

Ensimmäisen lomapäiväni tehtäväksi olin kirjannut selvitellä pyykkikorin pohjimmaiset. Kyseessä oli melkoinen kirjo korissa kuukausia pyörineitä tahrautuneita tekstiileitä, joiden käsittelyyn tulisin tarvitsemaan nettiä, Marttojen niksejä ja aimo annoksen kahvia. Aloitin projektin nopealla laastarin repäisyllä eli kippasin pyykkikorin sisällön olohuoneen lattialle. Nyt hanketta ei enää voisi lykätä! Päätin ottaa ongelmatekstiilit käsittelyyn päällimmäisestä alkaen ja hoitaa ne saman tien valmiiksi pyykkikassiin ja siitä kaksnelosen koneisiin lykättäviksi. Yksi kerrallaan lähestyttynä tuo epämääräinen vuori ei enää tuntunutkaan niin voittamattomalta.

Nyppäisin kasasta ensimmäisen haasteeni ja siirryin sen, läppärin ja kahvikupin kanssa sohvan nurkkaan ratkaisua etsimään. Joululiinassa oli lukuisia steariiniesiintymiä. Muistin, kuinka olimme siskon pojan kanssa harjoitelleet pitkien kynttilöiden sytyttämistä tartuttamalla tulta yhdestä sytyttäjäkynttilästä toisiin. Liinalta pystyi hahmottamaan sytyttäjäkynttilän kulkureitin ja muistin pienen, innokkaan sytyttäjän riemun tulen tarttuessa aina uuteen kynttilään. Nyt tahrojen äärellä en tuota riemua tavoittanut. Liinan säilöminen korin pohjalla osoittautui olleen täysin turhaa, sillä tämä steariinin poisto tulisi netin mukaan olemaan ihan helppo homma! Ensin rapsuttelin steariinit pois ruokailuveitsellä ja silitin liinaan jääneet rasvatahrat talouspaperin läpi. Olo oli kuin taikurilla! Lopuksi hieraisin vielä sappisaippuaa päälle ja heitin liinan pesukassiin, jonka kanssa tosiaan lähtisin urakan lopuksi kaksneloselle ja palaisin kotiin puhtaiden, kuivien pyykkien kera.

Seuraavana käteen osui mustikkainen keittiöpyyhe. Marttojen mukaan tuoreeseen tahraan voisi kokeilla kiehuvaa vettä, maitoa tai sitruunamehua. Yllättävän moni näyttää netin mukaan puhuvan sitruunan puolesta ja käsitiskiaineellakin on tuoreita tahroja saatu pois. Päädyin kuitenkin tuttuun sappisaippuaan päättäen ensi kerralla hoidella mustikkatahrat heti niiden ilmaannuttua. Mikäli sappisaippua ei saisi tahraa poistumaan, olisi minulla vielä nikseistä jäljellä valkoisen pyyhkeen kloorivalkaisu tai oma ratkaisuni värjätä liina violetiksi.

Äh, seuraavaksi purkkaa paidalla: ällöttävä ongelma ja vastenmielinen hoitaa. Ohjeita noudatellen pakastin paitaa tovin ja rapsuttelin jäätyneen purukumin varoen tomaattiveitsellä irti. Sehän lähti! Lopuksi sappisaippua, tuo taika-aineeni, purkan paikalle ja jälleen yksi tekstiili lensi pesukassiin.

Seuraavaksi käsittelyyn tarjoutuivat perintölakanat kauniine pitseineen. Ne olivat ajan saatossa muuttuneet kerrassaan surkean värisiksi. Kloorissa voisi liottaa, mutta se kuulosti minun käsissäni hieman vaaralliselta. Päädyin nakkaamaan lakanat pesukoneeseen pesupalloon lorautetun kloriitin kera. Kloriitin sijasta olisin mielelläni kokeillut hyväksi havaittua ja ympäristöystävällisempää ruokasoodaa, mutta sitä ei minulla nyt ollut. Linkokuivat lakanat sitten pesukassiin päätymään viimeistelypesuun, joka kloriitin käytön jälkeen on tarpeen. Enää muutama sappisaippualla käsiteltävä juttu, kuten punaviinitahra, jonka vieruskaveri taannoin poistettiin tuoreeltaan sirottelemalla päälle suolaa ja pesemällä sitten astianpesuaineella pois. Tämä pieni tahra jäi tuolloin kuitenkin huomaamatta. Untuvatakin kauluksen meikkivoidekuorrutukseen hieroin niin ikään sappisaippuaa. Tunkkaiset urheiluvaatteet saivat liota hetken veden ja etikan seoksessa, siten niiden pitäisi raikastua ja olla tuottamatta heti lämmettyään epämieluisia aromeja. Kuulakärkikynän tahraan suihkutin yllättävää tehoainetta, hiuslakkaa. Pyyhin tahraa pehmeällä pyyhkeellä ja sipaisin haalenneen jäljen päälle vielä sappisaippuaa. Jokin muukin tahranpoistoaine sopisi netin mukaan minun suosimani sappisaippuan tilalle.

Jäljellä oli enää pyykkikaapin ja seinän välissä varastoimani likainen nukkamatto. Harkitsin tovin sen raikastamista soodalla, imuroinnilla ja tuulettamisella kunnes muistin Kaksnelosen tasopesukoneen ja valitsin sen varmempana ja vaivattomampana keinona. Nyt olivat pyykkikorin pahnanpohjimmaiset päätyneet esikäsiteltyinä pesukassiin ja mattorulla sidottu kiinni kantamista helpottavalla narulla. Siispä matkaan!

Pesulalla laitoin koneet jylläämään ja annoin tasopesukoneen imaista nukkamattoni sisuksiinsa. Mattokone ilmoitti minulla olevan nyt 22 minuuttia vapaa-aikaa, joten kipaisin ruokaostoksilla palatakseni siirtämään pyykit kuivausrumpuun. Untuvapesuohjelmalla pyörinyt untuvatakkini sai mennä tunniksi yksin kuivuriin jylläämään, jotta sitä tulisi varmasti täysin kuiva ja kuohkea. Tunsin itseni kerta kaikkiaan mestariksi! Minulta voisi jatkossa kysyä mitä vaan tahroista ja minä vastaisin! Vastaukseni olisi: ”Hoida tuoreeltaan ja katso loput Marttojen tarhanpoistovinkeistä!” Sieltä Marttojen listasta löytyi muuten pitkä rimpsu itsepintaisia tahraajia kengänkiillokkeesta ja ripsiväristä aina nokeen ja pihkaan saakka.

Matkaan puhtaan pyykin tuoksussa kotiin ja parkkipaikalla pyyhkäisen takkini hihan mustaksi auton oven lukkomekanismissa. Mitenkäs se menikään… Hoida tuoreeltaan!


29.05.2018

Mummoratsia päättäjäisviikolla

Viime keväänä näihin samoihin aikoihin toi mummo sukankutimineen uuteen kaupunkiasuntoomme kotoisan tunnelman. Hänen läsnäolonsa sai mieleeni nousemaan lapsuuden kesät mustikkapiirakoineen ja metsämansikkaheinineen. Vaarin veistämä kiikkutuoli narahteli tutusti mummon keinahdellessa verkkaisesti. Sukkapuikot kilahtelivat ja mieleni rauhoittui tuohon äänimaailmaan kuin hypnoosiin. Kahvi oli valmiina ja ojensin mummolle kupillisen, jonka hän otti vastaan hymyillen, kädet jo hieman vavahdellen.

Syvennyin vielä hetkeksi töihini katseen vaellellessa silloin tällöin mummoon kuin latausta hakien. Ihanaa, että hän on täällä ja auttaisi tulevien päättäjäisjuhlien leipomisurakassa! Mummon jauhopeukaloa voittanutta ei todellakaan ole! Vesi herahti välittömästi kielelle hänen valmistamiaan karjalanpiirakoita ajatellessani.

Huomasin mummon katselevan tarkkaavaisesti verhojani. ”Kääk, tosiaan, ripustin ne pesemättöminä, puistelemattomina suoraan entisestä asunnostani”, ajattelin ja koetin olla huomaamatta mummon katsetta. Itsekritiikki nosti päätään ja tuntui kuin olisin pettänyt minulle aina neuvojaan jakaneen mummoni. ”Juhlatkin tulossa ja verhot tuon näköisinä”, kuiskaili sisälläni jokin ankara ääni. Mummon toivoteltua tuttuun tapaan iltauutisten jälkeen hyvät yöt ja kuorsatessa kohta autuaasti irrottelin verhot hiljaa nipsukoistaan, ajoin pesulalle, hoidin laiminlyödyn pesun, kuivasin verhot rummussa, kotona silitin ja ripustin ne takaisin. Huh, mummon lempityttö hoiti homman ja saisi nyt nukkua yönsä rauhassa.

Aamulla herätessäni mummo oli jo puikkojaan kilkuttelemassa. Aamumme olivat aina hiljaisia, kumpikaan ei puhu mitään, kunnes kahvit on juotu ja niiden vaikutus kehossa tuntuisi. Kahvia hörppäillessäni huomasin mummon tarkastelevan mattoani. ”Outs, siinä on Liisan läikäyttämä teetahra ja tuolla eteisen matossa viimekesäisen laituripesun jälkeiset raidat. Miksi en vaikka rullannut mattoja jonnekin piiloon!” Tämän illan salakeikka mummon nukkuessa olisi isojen mattojemme pesu Kaksnelosen tasopesukoneessa ja palautus vaivihkaa takaisin paikoilleen. ”Huhhuh, ensi kerralla hoidan tämän kaiken kyllä kuntoon ennen mummon tuloa ja hyvissä ajoin ennen varsinaisia juhlavalmisteluita!” Mummoratsia käy muutoin liian rankaksi.

Iltapäivällä mummo oli saanut jälleen yhdet villasukat valmiiksi ja päätteli niitä lukulasit nenällään. Minä pidin taukoa töiltäni ja olin lukevinani päivän lehteä huomatessani mummon silmäilevän päälläni olevaa torkkupeittoa. ”Ei voi olla totta!” Illaksi taas pesulalle ja tällä kertaa nappasinkin sitten jätesäkkiin mukaan kaikki mahdolliset irti lähtevät kodintekstiilit sohvanpäällisiä myöten. ”Nyt ei ole mummolla mitään tarkkailtavaa, ei tarvitse miettiä miten huolimaton mummon tytöstä on vanhemmiten tullut!”

Saavuin pesulalta kotiin kohtuulliseen aikaan, mutta tekstiilien virittely takaisin paikoilleen otti aikansa ja ylivireystilassani en meinannut heti saada unta. Silti mieli oli tyytyväinen. Viimein sain kaikki roikkuneet pesuhommat hoidettua ja kummasti kodin väritkin kirkastuivat! Juhlamielikin tuntui lähtevän ihan uudella tavalla kohoamaan. Tyytyväisenä nukahdin kuullen unen rajalta mummon jo nousevan aamutoimilleen.

Mummon läsnäolo tuntui kodissamme vielä kauan, vaikka olin vienyt hänet kotiinsa jo viikkoja sitten. Juhlat oli vietetty onnistuneesti notkuvan herkkupöydän äärellä ja iloisissa tunnelmissa. Päättäjäisiään viettänyt nuoriherra muisteli edelleen juhliaan innostuneena. Olin saanut jopa kaikki pöytäliinat ja kankaiset lautasliinat käytettyä Kaksnelosessa ja kaappiin seuraavia juhlia varten. Availin hartaudella mummolta juuri saapunutta pakettia. Paketista löytyi kolme paria kauniita, värikkäitä pitkävartisia villasukkia. Kyyneleet herahtivat silmiini. Sukkien välistä tipahti mummolle ominainen ruusukortti, jonka taakse hän oli raapustanut terveisensä. ”Katselin kotiasi ja ihailin kuinka kauniita värejä ja kuvioita sinulla kodissasi on. Jo lapsena sinulla oli oikein hyvä värisilmä ja silmää kauneudelle. Koetin painaa mieleeni tarkasti kotisi värejä ja niitä löytyy nyt näistä sukista, joista toivon sinulle olevan paljon iloa. Rakkaudella Hilja-mummo” Ei se silmäily ollutkaan mummoratsia vaan mummorakkautta.


18.05.2018

Hiiriä!


Viime talvena olin kerran jättänyt mökille lämmöt päälle seuraavaa vierailukertaa varten. Ajatuksena oli, että asuintilojen lämmittämisen pystyisi aloittamaan neljän asteen sijasta vaikkapa peräti kahdestatoista asteesta ja reissun ensimmäistä yötä ei siten tarvitsisi nukkua pipo päässä ja nenä jäässä kolmen peiton alla. Olikin oikein mukavaa kerrankin saapua puolilämpimään mökkiin, asettua taloksi ja tehdä iltatoimet leppoisissa tunnelmissa, tietäen makuuhuoneen ehtineen lämmetä riittävästi.

Väsymys painoi, olin sammutellut valot ja menin kirjani kanssa makuuhuoneeseeni. Sänkyä availlessani koin iljettävän järkytyksen: sängyssäni oli nukkunut hiiri! Tyyppi oli ilmiselvästi nauttinut mökin lämmöstä ja panostanut kunnollisen pesän rakentamiseen, sillä niin hieno ja suuri tuo pesärakennelma sängyssäni oli. Se oli jopa osin ujutettu muhkean, uuden petauspatjani sisään. Ikävä kyllä se oli käyttänyt makuusijaansa myös käymälänään. Olin niin tuohtunut, että unet karisivat saman tien! Nakkelin petivaatteet sänkyyn myttyihin, suljin makuuhuoneen oven tiukasti ja päätin palata siivoiluasiaan vasta seuraavana päivänä mielenkuohuni tasoituttua.

Tein itselleni väliaikaisen pedin olohuoneen vuodesohvalle. Mielessäni pyörivät nukahtamiseen saakka kaikki erilaiset hiirenkarkotuskeinot ja päädyin tyrmäämään jokaisen niistä liian väkivaltaisena. Rinnakkaiseloon en kuitenkaan aikoisi ryhtyä, mutta hoitaisin asian kerrallaan ja ensin olisi hoideltava saastuneet petivaatteet. Päätin sytyttää seuraavana päivänä rovion pihan tulipaikkaan ja polttaa kaikki hiiritekstiilit.

Roviosta tuli vaikuttava ja petivaatteiden polttaminen tuntui jotenkin puhdistavalta. Tunsin olevani kuin joku pahoja henkiä pois manaava poppamies. Polttourakan päätyttyä mielialani hieman laski ymmärrettyäni tämän olleen vasta jäävuoren huipun sulatus. Keväällä haluaisin aivan varmasti käydä läpi kaikki hyllyissä ja vuodevaatelaatikoissa olevat lakanat, peitot ja tyynyt. Keikka Kaksneloselle tiedossa siis!

Kevät saapui vauhdilla ja hiiriasia oli taas esillä. Eilen mökille saavuttuani päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoidella hiiripyykin vauhdikkaasti kuntoon. Mökille olisi tulossa vieraita pitkin loppukevättä ja kesää ja toiveenani oli saada petivaatteet kerralla pestyä, kuivattua ja takaisin paikoilleen. Niin majoituspyykkejä ei tarvitsisi jytyyttää pieni määrä kerrallaan kotikoneessa ja kuivatella siellä täällä tai unohtaa ne päiviksi taloyhtiön kuivaushuoneeseen. Ulkona kuivattelu kun ei kuitenkaan oman perheen ja vierailijoiden siitepölyallergioiden vuoksi tulisi kysymykseen. Pakatessani petivaatteita pyykkikasseihin huomasin onnekseni, että hiirten jälkiä ei muualla kuin minun sängyssäni näkynyt. Siitä huolimatta ei ollut millään muotoa mahdollista jättää mitään vuodetekstiileitä pesemättä, sen verran inhottavalta tuntui kuvitella hiiren tai jopa hiirten viipotelleen niiden päällä. Olin todellakin päättänyt vallata mökin takaisin kutsumattomilta vierailta! Edelleenkään minulla ei tosin ollut mitään suunnitelmaa kuinka se tulisi tapahtumaan. Onneksi eräs tuttavani lupautui osallistumaan projektiin ja saisin jättää hiirten karkottamisen hänen hoidettavakseen. Minun hommakseni jäi siis loppujen lopuksi vain valtaisa pyykkivuori, jonka lastasin autooni Kaksnelosen keikkaa varten. Tänään kaikki vuodetekstiilit peittoja ja tyynyjä myöten ovatkin jo puhtaina ja kuivina paikoillaan niin omaa väkeä kuin vieraitamme varten.

Niin ja hiiret, ihan tiedoksi vaan, että ensi talvena ei tule tarjolle lämmitettyjä lomaviikkoja tarjolla tässä kiinteistössä!


20.04.2018

Talvi ulos!

Eilen sain tarpeekseni talvesta! Nyt se saisi luvan lähteä, sanoivat ulkolämpömittari ja lumihangen paksuus asiasta sitten mitä halusivat. Käynnistin aamun tujakalla aamukahvilla ja siitä pippuroituneena aloin napsia paksuja talviverhoja ikkunoista. Vauhti oli sellainen, että itsekin tuumin tämän varmasti näyttävän siltä kuin rankaisisin verhoparkoja jostain. Lähes yliluonnollinen tarmonpuuska suuntautui seuraavaksi sohvatyynyihin ja vaistomaisesti auoin samalla sohvanpäällisten vetoketjut nakellen nekin pyykkikassiin. Muhkeat torkkuhuovat lähtivät poistoon, näin keväällä voisi ottaa esiin keveämmät pellavaiset ja puuvillaiset peitot. Talvi alkoi mielessäni muistuttaa jo jotain uhkaavaa vihollista, jonka karkottamiseksi minun oli nyt tehtävä hyvin perusteellista työtä.

Muistin sängyissämme olevat untuvapeitot ja niissähän ilman muuta pesi linkki talveen ja kylmyyttä vastaan taisteluun. Seuraavaksi kumosin tielleni osuuneen villasukkakorin pyykkikassiin tullen saman tien katumapäälle ja keräillen ne nöyränä takaisin koriinsa. Myönnytys niiden kohdalla olisi paikallaan, niin tiiviisti ne kuuluivat elämääni ympäri vuoden.

Aikeenani oli pesulassa eli kaksnelosessa käynnin jälkeen varastoida talvitekstiilit saman tien varaston uumeniin, joten otin eteiseen valmiiksi esiin tyynyjen ja peittojen mukana tulleet säilytyspussit. Niihin laittaisin pesulasta kotiin kärräämäni puhtaat ja kuivat ”talvet” ja piilottaisin ne heti varaston takimmaiseen nurkkaan.

Talven karkotus tuntui onnistuvan, sillä pian hiki virtasi kuin kesähelteellä konsanaan. Lähes vimmaiseksi itseni yllyttäneenä silmäni hamusivat seuraavaa talveen yhdistyvää kohdetta. Talvitakit! Eteisen matot! Niiden olisi aika puhdistautua varastoon menoa varten ja vaihtua raikkaampiin kevätväreihin. Päiväpeitot, makuuhuoneeni verhot ja suihkuverhon huiskautin vielä pyykkikassiini keon huipuksi ja päätin käydä ostamassa uuden, kevätraikkaan suihkuverhon. Entinen, vielä hyväkuntoinen saisi pesun jälkeen lähteä Kierrätyskeskukseen etsimään uutta kotia.  Verhossa oli kylläkin ihan kiva teksti: Love is enough. Voihan sen niinkin ottaa, mutta kyllä kevätaurinko tällä hetkellä lämmittää sydäntäni vähintään yhtä voimalla kuin palavinkaan rakkaus. Suihkuverho saisi siis ihanuudestaan huolimatta viedä rakkauden sanomaansa nyt johonkin toiseen kotiin.

Talvi oli kaksnelosen avustuksella saatu telkien taakse ja minulla oli kevät! Matkasin mökille juhlistamaan kevätkauden avajaisia, kannoin puutarhapenkin pehmusteineen ulos ja istahdin aurinkoon hörppimään kupillista höyryävää kahvia. Kahvin juotuani ojentauduin nauttimaan luonnon rauhasta ja siitä, että voisin halutessani antaa itseni vaipua uneen pienille päivätorkuille. Tunnelmaani häiritsi ainoastaan tuulen puista pudotteleman lumen säännöllinen putoilu kasvoilleni. Päässäni kaikui saman tien: ”Talvi ulos!” Niin no, ulkona oli talvi, vaikka mielessäni elinkin jo kevättä peittoa tiiviimmin päälleni vetäen ja krookuksista haaveillen.

Kerro meistä kavereillesi

Löydymme myös somesta: